Aina ei mee niinku strömsössä

14.09.2023
Löysin nämä tossut laatikosta  ja söpöydellään ne tuovat kipeitä muistoja mieleen 😔 (Nike koska olen merkkiuskollinen ja itse käytän vain sitä 👍)

Mietin hartaasti kirjottaisinko aiheesta tänne blogiin ollenkaan vai pitäisinkö aiheet vain kevyenä ja hyvänmielen juttuina mutta sitten päätin että se on osa minua ja on myös pieni mahdollisuus että se auttaa jotain kohtalotoveriani koska ihan satavarmaa on että saman kokeneita on valitettavasti paljon

Ostin nämä tossut vatsassa olevalle vauvalleni viime vuonna. Mutta koska asiat ei aina mene niinkuin itse haluaisi ja toivoisi päättyi raskaus kesken 😢 Sain elämäni ensimmäisen keskenmenon tammikuussa. Syytin siitä koronarokotetta mutta koskaanhan se ei selvinnyt eikä selviäkään.
Koko illan luin netistä aiheesta ja joka kirjoituksessa puhuttiin kovista vatsakivuista, menkkajomotuksista. Itsellä ei vatsa ollut ollenkaan kipeä. Pärjäsin kotona ja olin seuraavana päivänä menossa töihin koska vuoto loppui ja koin pystyväni työntekoon vaikka henkisesti olin aivan palasina. Perheessä paljastui silloin myös koronatapaus joten jouduin jäämään kotiin mutta se oli hyvä juttu koska en varmaankaan olisi jaksanut antaa töissä täyttä panosta
 

Ilokseni ja suureksi hämmästyksekseni huomasin olevani parin kuukauden päästä uudelleen raskaana ❤️ Mutta noin 10 viikon kuluttua sama kohtalo uusiutui.. Olin aivan rikki enkä millään voinut uskoa että sama tapahtui uudestaan. Seuraavana päivänä oli poikien syntymäpäiväjuhlat ja ne päätin pitää vaikka mikä olisi. Kukaan tuskin huomasi että mitään normaalista poikkeavaa olisi edes tapahtunut ja itse asiassa elättelin pientä toivon kipinää koska vuoto oli niukempaa kuin ekalla kerralla ja loppui nopeammin kuin ed kerralla. Mutta seuraavalla vkolla kävin labrassa ja tuloksista näki raskaushormoonin vähentyneen selvästi joten epäselvää ei ollut etteikö raskaus olisi keskeytynyt taas. Myös ferritiiniarvo (varastorauta) oli lähes olematon, vain 7 !!! (Se pitäisi olla minimissään 30) Olin todella surullinen mutta selviydyin iltavuoroon töihin. 

Noin pari tuntia ennen vuoron loppumista olo kuitenkin muuttui radikaalisti. Pyörrytti ja heikotti. Nousi lämpö ja verenpaine romahti- jotenkuten pysyin pystyssä ja työkaveri sanoi minun olleen aivan valkoinen. Jotenkuten pysyin pystyssä mutta en pystynyt pyöräillä kotiin

Päivystyksen ohjeilla pärjäsin seuraavaan aamuun jolloin oli sitten lähdettävä sairaalaan. Siellä vietin useamman päivän ja toivuin fyysisesti nopeasti. Henkinen paraneminen kestikin paljon pidempään, osittain vieläkin kesken.. 

Keskenmenot keikautti kyllä aikalailla kuvioita eikä varmaan kukaan lähipiiristä, työkavereista yms tiedä miten kovilla loppujen lopuksi olin. En myöntänyt varmaan alkuun edes itselle tai ehkä en ymmärtänyt miten iso asia se olikaan.. Jotenkin se kaiken lopullisuus ja se ettei itse voi vaikuttaa asiaan tekee siitä niin paljon kipeämmän ja ärsyttävämmän, välillä suututtaa mutta ajan kanssa helpottaa ja on jollain lailla helpompi hyväksyä, ehkä ?!?!

 Parisuhde vavahtelee edelleen eikä täysin ole palautunut vieläkään...

Omaksi onnekseni  ja pelastuksekseni on jo lapsia. En tiedä uskaltaisiko sitä enää yrittääkään vauvaa noiden kokemusten jälkeen... 

Onneksi moni onnistuu monenkin keskenmenon jälkeen raskautua. Ja varmaan sitä kuitenkin uskaltaisi kun halu omasta vauvasta/ lapsesta olisi niin suuri mutta itsellä ikäkin tekee haaveesta pikkuhiljaa mahdottoman...
Aiemmissa raskauksissa ei koskaan ollut mitään vaikeuksia eikä ongelmia niin keskenmenoa ei osannut oikein edes ajatella mutta niin se vain omallekin kohdalle tuli 😢

 Vertaistuki oli paras apu, kun on joku joka tietää tasan tarkkaan miltä silloin tuntuu. Ja puutarhan hoito ja siellä pelkkä käveleminenkin oli ehkä tehokkain kuntoutumiskeino, lähes täydellistä sielunhoitoa 🌸

Pihassa kasvaa syntyneiden lasten puut ja myös näille kahdelle syntymättömälle 🌳❤️ Ostin ja istutin ne ennen kuin tämä toinen tapahtui ja tajusin sen merkityksen vasta paljon myöhemmin. Kaikki puut ovat aika lähekkäin, samalla pihan alueella. Sekin on varmasti kohtalon sanelemaa 🤔
 
Tällä hetkellä olen asian kanssa sinut ja pystyn siitä puhumaan. Jos näen odottavia äitejä tai vauvoja niin se ei tunnu pahalta tai surulliselta, ihastelen vain suloisia pieniä ja toivon kaikkea hyvää koska ikinä, koskaan, eikä milloinkaan voi tietää mitä tulevaisuudessa kenellekin tapahtuu tai kuinka vaikeaa on ollut edes päästä siihen pisteeseen. Kuinka monta kipeää menetystä on tarvittu ennen sitä hetkeä

Vauvahaaveet on itsellä nyt unohdettu ja kunnes pääsen mummohöpsöilemään niin keskityn siihen hyvään mitä elämässäni juuri nyt on ja sitä on ❤️ 

Tuli facessa vastaan ja on kyl tosi mielialoja kuvaava kuva ja teksti ❤️😢
Tuli facessa vastaan ja on kyl tosi mielialoja kuvaava kuva ja teksti ❤️😢
Olen jostain puutarhalehdestä tämän ottanut. Luonnonvoima on tiedetty jo 1800 luvulla kun lääkärikin on ulkoilmaa hoidoksi määrännyt 👍
Olen jostain puutarhalehdestä tämän ottanut. Luonnonvoima on tiedetty jo 1800 luvulla kun lääkärikin on ulkoilmaa hoidoksi määrännyt 👍